Talvitelttailua

Maastossa yöpymisen talvisaikaan ei ole helpoimpia tehtäviä aikuisellekaan saati sitten alussa toisella kymmenellä oleville lapsille. Silti partiolippukunta Mellan Kiipojat johtajat päättivät tarjota vartioimisikäisille tämän telttailukokemuksen, olivathan nuoret itse toivoneet. Eipä siis muuta kuin eräänä maaliskuun viikonloppuna ladata ahkioihin puolijoukkueteltta, kamiina, sahoja, aavelmia, keloja, kankaita ja muuta lyhytaikaista leirielämään tarvitsevaa tavaraa ja ottaa suuntaan Viisavaara takamaastot.

Henkilökohtainen varustautumiseen tällainen talvinen maastoyöpyminen asettaa omia vaatimuksiaan. Vaikka ohjeetakin oli annettu, moni asia siirtyy tajunnan tasolle usein vasta sitten niin sanotusti kantapään kautta. Tällä kertaa ei pudotettu varusteita auton takakontista suoraan leirialueelle, vaan varusteet piti siirtää useita kilometrejä. Tällöin tärkeitä tekijöitä nousevat kantamus ja hiihtovälineet. Jotkut kotona lähtijät olivat joutuneet tekemään tärkeitä valintoja varusteissa, jotta mitään olennaista ei jäisi uupumaan ja jotain hauskaa on ehkä karsia. Kärsivällisyys tai mukavuushaara tuntuu suoraan hartioissa, eikä luistelusuksilla hiihto umpihangessa ole kärkipään kokemuksia ainakaan hauskuudessa. Mutta pieniä jäljillä pakkausten korjata ja pitovoiteella luistelususten pohjissa asiaa autetaan kummasti. Reppuhiihto on myös oman lajinsa, joka ei ole harjoittelatta suju.

Kun sitten vihdoin löytyi sopiva leiripaikka, vastassa oli vain valkoinen koskematon hanki, jota vain jotkut harva metsästävät, linnut, riekot ja ketut olivat kirjoittaneet. Pahin vihollinen talvioloissa kylmässä. Niinpä ripeä toiminta leirin pystyttämistä on tärkeää. Jokaiselle pitää olla tehtävä. Aluksi ei ole aikaa evästelyyn ja seisoskeluun. Yksi ryhmä ottaa tehtävänsä telttapaikan kaivamista lähes metriseen hankeon, toisen ryhmän polttopuiden tekemiseen ja kolmanteen ryhmään käymälän kaivamisen, jotta sekin homma pysyisi jonkinlaisessa järjestyksessä. Vesiryhmää ei nyt tarvittu, kun vettä oli valkoisenaan ympärillä.

Kun kaikki tämä oli kunnossa alkoikin olla varovainen. Yksi tärkeä taitoja on ruuan valmistus vaativissa talvioloissa. Ateria on saatava aikaan kohtuullisessa ajassa kohtuullisella vaivalla. Jokainen leiriläinen oli ennkoon ruskistanut noin 100 - 200 g jauheliha-annoksen ateriaa kohti, josta sitten tehtiin pari eriista versiota kirkkaisissa keittopohjiin riisin tai makaronilla terästetty. Ruoka tuntuu maistuvan ja valmistuksen sujui kiitettävästi. Yhdellä tyttöryhmällä oli jopa jatkuva teepöytä katettu kuusenhavuilla koristeltu, joka oli koko ajan lämmin juoma tarjolla. Sinolia (Trangia -kiihdytin polttoainetta) kului, mutta hauskaa oli.

Kaikki sujui niin hyvin, että ennen illan pimenemistä oli aikaa irrotella mäenlaskun ja kotiseudun vaaramaisemien ihailun merkeissä. Tulentekotaitoa harjoiteltiin myös. Se on varsinkin talvimaastossa yksi tärkeimmistä taitoista, joskus jopa hengissä selviytymisen edellytys.

Yö on aina retken kohokohtia, etenkin sellainen on talvinen yö. Ulkona kiristyvä pakkanen, tähtitaivas ja hiiskumaton hiljaisuus ympärillä, teltassa kamiinan rauhoittava "puksutus" ja raukaiseva lämpö, ​​öljyampun himmeä valo, lamppuöljyn ja kuivumassa on märkien vaatteiden tuoksu. Siinä talviteltan nokturni lyhykäisesti. Vaikka pakkasherra olikin tällä kerralla varsin armollinen eikä tähtiäkään näytetty kuin vasta aamuyötä, ei se paljon päässyt tunnelmaan latistam.

Mutta kipinämikko on yöllä teltan herra, paljon vartija. Kamiinasta ei saa päästä tuli sammumaan, kuivattavat varusteet eivät saa päästä palamaan ja nukkua pitää antaa turvallinen ja hiljainen nukkumarauha. Nuoret selviytyivät tästä tehtävästä hienosti. Johtajien epäilykset osoittautuivat aivan turhiksi. Kipinämikon tehtävät, jännitys ja väsymys sopiva sekoitus, pienet supinaiset ystävät tai kiireettömät ajatukset nukkuvan teltan hiljaisuudessa ovat kokemuksia, joita soisi jokaisen joskus kokevan. Talviteltta on kotoinen paikka, se tuli taas kerran todettua. Ei mitenkään erityisen väsyneenä ja onnellisena, yhtä yhtä kokemusta rikkaampina oli hyvä palata jälleen tavalliseen päivämäärään.

Mösö l. Matti Björninen